Santorini kuuluu Kykladien saariryhmään. Sen pinta-ala on 88 neliökilometriä ja asukkaita on n. 12.500. Saari poikkeaa huomattavasti kaikista muista Kreikan saarista, johtuen siitä että se on muodostunut räjähtäneestä tulivuoresta.
| · | Fira (Thera) : saaren pääkaupunki. |
| · | Kamari : Santorinin suurin lomakohde. |
| · | Oia : kuuluisa upeista auringonlaskuistaan. |
| · | Imerovigli : Firan pohjoispuolella sijaitseva uusi taajama. |
| · |
Perissa : rantakohde saaren eteläkärjessä. |
| · |
Perivolos : rantakohde saaren eteläkärjessä. |
| · | Pyrgos : keskiaikainen linnoituskylä. |
| · |
Mesa Gonia : maanjäristyksessä tuhoutunut kylä. |
| · |
Akrotiri : Santorinin tärkein nähtävyys. |
| · |
Antiikin Thira : vanhan pääkaupungin rauniot. |
| · |
Tulivuori : kalderan keskellä sijatsevat tuliperäiset saaret. |
| · |
Thirasia : toisiksi suurin kalderan muodostavista saarista. |
Saaren länsi- ja eteläosassa on hyviä uimarantoja, joissa erikoista on musta laavahiekka. Rantalomailua Santorinille suunnitelevien kannattaa muistaa ottaa sandaalit mukaan, sillä musta hiekka voi olla polttavan kuumaa!
Tunnetuimpia rantakohteita vat itärannikolla sijaitseva Kamari sekä etelässä Perissa ja Perivolos. Parhaimmaksi rannaksi on kehuttu lentokentän vieressä sijaitsevaa pitkää hiekkarantaa, jossa rantaelämä tosin voi häiriintyä ylitse lentävistä lentokoneista.
Sukellusta harrastaville on tarjolla mahtavia kokemuksia kalderan vedenalaisissa maisemissa. Sukellusretkiä järjestetään myös tulivuorisaarten ympäristöön, jossa pääsee tutustumaan Santorinen nuorempaan geologiaan.
Saaren tärkein nähtävyys on Akrotirin kaivaukset. Ne käsittävät suuren minolaisen kaupungin, josta vasta vain osa on ehditty kaivaa esiin. Paikkaa pidetään myös yhtenä Euroopan tärkeimmistä arkeologisista kaivauksista.
Historillisia nähtävyyksiä löytyy myös Antiikin Thiran raunioilta, joka koostuu monista päällekkäisistä asutuksista. Vanhimmat löydöt ovat doorialaiselta kaudelta yhdeksänneltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua.
Kalderan reunalle rakennetut talot ja ravintolat, ja niiden terasseilta avautuvat mahtavat näköalat ovat tehneet Santorinista yhden Kreikan kuvatuimmista saarista. Saarella vierailevien onkin ehdottomasti koettava Firan, Imeroviglin tai Oian erikoinen ilmapiiri.
Yksi Santorinin erikoisista nähtävyyksistä on kalderan keskellä sijaitseva tulivuori, joka on edelleen aktiivinen. Tulivuori tarjoaa satumaisen maiseman ja mahtavien näköalojen lisäksi mahdollisuuden kylpeä kuumissa lähteissä.
Lauttayhteys saarille: kaikki lähisaaret, Kreeta. Lauttayhteys mantereelle: Pireus. Saarella on pieni, mutta ahkerasti liikennöity kansainvälinen lentokentä.
Santorinilla on hyvät bussiyhteydet ympäri saarta. Melkein kaikki bussireitit kulkevat pääkaupunki Firaan, jossa siis täytyy vaihtaa bussia muualle matkustaessa.
Tiet ovat yleisesti hyväkuntoisia ja välimatkat kohtalaisen lyhyitä, joten saarella pääsee kulkemaan hyvin myös skootterilla tai polkupyörällä.
Tuohon aikaan oli Skaros edelleen saaren tärkein linnoitettu keskus, mutta sen asukkaat alkoivat katsella itselleen uusia ja tasaisempia asuinpaikkoja.
Firan läntinen kalderanpuoleinen osa koostuu sokkeloisista pikkukujista ravintoloineen ja kauppoineen, kun taas itäinen osa muistuttaa mitä tähansa tavallista kreikkalaista pikkukaupunkia.
Historiasta kiinnostuneiden kannattaa vierailla argeologisessa museossa sekä uudessa kaivausmuseossa, josta löytyy antiikin ajan seinämaalauksia.
Kamaria kutsuttin aikoinaan nimellä Oia ja se toimi antiikinajan Thiran satamana - ilman vakituista asutusta. Nykyään sekä Oia että Thira sijaitsevat aivan muissa osissa saarta.
Nykypäivien Kamari on kasvanut tyhjästä ja kehittynyt uskomatonta vauhtia 600 asukkaan taajamaksi. Kamari saa kiittää kehityksestään rantaa ja merta, sillä koko kylä on rakentunut turismin ympärille. Turismin hallitsevasta asemasta huolimatta on Kamari kuitenkin elävä kylä kauppoineen, kirkkoineen ja kouluineen. Tosin hyvin suuri osa kylän taloista on pieniä hotelleja ja ravintoloita.
Kamarin pitkä ranta on mustaa laavahiekkaa - ja paikoittain soraa ja pieniä kiviä. Puiden varjostama rantakatu kulkee aivan hiekkarannan tuntumassa ja on taynnä ravintoloita.
Kamarin eteläpuolella sijaitsee Mesa Vuono -vuori, jonka päällä sijatsevat antiikin Thiran rauniot. Ylös johtaa kiemurainen tie, jota voi kävellä, ajaa autollaja mopolla tai vaikkapa mennä aasin selässä. Tie jatkuu vuoren toisella puolella polkuna Perissaan.
Oia (lausutaan "ia") on Santorinin toiseksi suurin kylä ja sijaitsee saaren pohjoisosassa kalderan reunalla. Sitä kutsutaan usein Santorinin kauneimmaksi paikaksi. Oia on myös kuuluisa auringonlaskuistaan, joita katsomaan järjestetään erityisiä retkiä muista osista saarta.
Oian historia liittyy läheisesti merenkulkuun turkkilaisvallan aikana. Vaurastuneet asukkaat sijoittivat varallisuutensa taloihin, joita on edelleen ylemmässä osassa kylää. Kylän merelliseen historiaan voi tutustua merenkulku museossa.
Oialla on kaksi vaatimatonta rantaa pienine satamineen: lännessä Armeni, jonka edustalla olevalla pienellä sarekkeella sijaitsee St. Nicholas kappeli, sekä idässä Ammoudi, jossa on muutamia rakennuksia ja toimii Oian pääasiallisena satamana. Ammoundista pääsee ylös Oiaan kiemuraista tietä pitkin joko jalan tai aasin selässä.
Nimi tulee oletettavasti merirosvojen aikakaudelta ja tarkoittaa "vahtipaikkaa". Kylän sijainti on suunnilleen keskellä kalderaa ja sen korkeimmalla kohdalla, joten sieltä on voinut pitää silmällä koko aluetta merirosvojen varalta.
Nykypäivän Imerovigli on kasvanut suurehkoksi taajamaksi melkein pääkaupungin Firan kylkeen ja ainakin kalderan puolella olevaa osaa voi pitää jonkinlaisena Firan juppi-alueena. Talot ovat hyvin hoidettuja ja kiemuraiset kadut ja portaat siistejä. Ja näköala on todella mahtava.
Imeroviglin edustalla oleva vuorennyppylä Skaros oli aikoinaan yksi viidestä tärkeimmistä asutuskeskuksista saarella. Tänä päivänä on Skaroksen asutuksesta hyvin vähän jälkiä. Sinne pääsee Imeroviglista kapeaa polkua pitkin.
450 asukkan Pyrgos on säilyttänyt hyvin keskiaikaisen olemuksensa. Se on rakennettu kukkulalle kaukana merestä ja sitä ympäröi aikoinaan muuri, jonka rauniot ovat edellen nahtävissä kylässä. Myöhempinä aikoina uhkaavat vaarat ovat vähenneet ja asukkaat alkoivat rakentaa taloja myös muurien ulkopuolelle ja kylä sai nykyisen muotonsa.
Kukkulan laella oleva linnoitus on säilynyt meidän päiviimme asti ja on antanut kylälle sen nimen, joka tarkoittaa "linnoitusta" tai "linnaa". Näköala linnoituksesta on todella hieno ja maksaa ehdottomasti kiipeisen vaivan. Myös matka linnoitukseen pieniä kujia pitkin on jo itsessään kokemisen arvoinen.
Kylässä on uskomaton määrä kirkkoja, joista jotkut ovat hyvin vanhoja. Vanhin nistä on rakennettu 1000-luvulla.
Mesa Goniaoli vielä joitakin vuosia sitten täynnä elämää, mutta muistuttaa tänäpäivänä lahinnä aavekylää. Se tohoutui pahasti maanjäristyksessä vuonna 1956 ja suuri osa sen asukkaista muutti pois jättäe talot tyhjilleen.
Mesa Gonia tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tutustua tyypilliseen kreikkalaiseen kylään ja asumiseen - ilman että asukkat häiriintyvät matkailijoiden uteliaista katseista. Täytyy toki muistaa, että joissakin taloissa asutaan edelleenkin.
Akrotiri on pieni kylä kalderan "alakärjen" keskiosissa. "Akrotiri" tarkoittaa "niemeä" ja samaa nimeä kantaa myös kärjen päässä sijaiseva kukkula, jolla on majakka.
Akrotiri on tunnettu argeologista kaivauksista, jotka sijaitsevat itse kylästä pari kilometriä kaakkoon lähellä rantaa.
Akrotirin kaivaukset
Arkeologiset kaivaukset alkoivat Akrotirissa vuonna 1967. Ne laittoi alulle professori Spyros Marinatos, joka halusi todistaa teorian, että minolaisen kulttuurin tuho Kreetalla johtui tulivuorenpurkauksesta Santorinilla.
Kaivaukset osoittautuivat todella menestyksellisiksi ja teorian vahvistamisen lisäksi ne toivat esille monia uusia asioita Minolaisen kulttuurin vaiheista niin Santorinilla kuin Kreetallakin.
Akrotirin kaivaukset ovat edelleen kesken. Ne käsittävät suuren minolaisen kaupungin, josta arvion mukaan vasta noin kolmasosa on kaivettu esiin. Paikkaa pidetään yhtenä Euroopan tärkeimmistä arkeologisista kaivauksista.
Tavalliselle turistille paikka ei tarjoa paljoakaan. Suuren katoksen alla olevien raunioiden keskellä pääsee kävelemään pienen lenkin. Suurin osa esineistä on siirretty pois uuden katoksen rakennustöiden vuoksi.
Antiikin Thiran rauniot sijaitsevat 350 metrin korkeudessa Mesa Vuono -vuorella Kamarin ja Perissan välissä. Alue on 800 metriä pitkä ja 150 metriä leveä.
Antiikin Thira koostuu monista päällekkäisistä asutuksista ja vanhimmat löydöt ovat doorialaiselta kaudelta yhdeksänneltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Seuraava vaihe oli hellenistinen kausi (300-145 eaa), jolloin Mesa Vuono ja Oia (nykyinen Kamari) oli egyptiläinen laivastotukikohta. Uusimmat rakennelmat ovat bysantilaiselta kaudelta.
Raunioilta avautuu mahtava näköala.
Santorinin kalderan keskellä olevia kahta tuliperäistä saarta kutsutaan yleensä yksinkertaisesti ja yhteisesti "tulivuoreksi" ("the vulcano").
Vanhempi ja pienmpi niistä, Palea Kameni ("vanha palanut"), muodostui pari sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua, kun taas uudempi, Nea Kameni ("uusi palanut"), ilmestyi tulivuorenpurkauksessa1500-luvulla ja jonka jälkeiset tulivuoren purkaukset ovat vaiheittaneet kasvattaneet sen kokoa.
Nea Kameni on varsinainen tulivuorisaari ja sen monet kraaterit ovat edelleenkin aktiivisia tuprutellen höyryjä sisuksistaan. Tulivuori purkautui viimeksi vuonna 1950, mutta purkausta kesti vain kolme tuntia. Saarella on muutamia pieiniä satamia, joista pääsee polkuja pitkin kiipeämään kraatereille. Saarella ei ole asutusta, mutta itärannalla sijaitsee Agios Taxiarhchis kirkko. Maaperä on enimmäkseen mustaa laavaa ja kasvillisuus erittäin niukkaa (mutta kukkiessaan erittäin kaunista).
Palea Kameni sisarsaartaan pari tuhatta vuotta vanhempi, mikä näkyy selkeästi maastossa. Saarella on huomattavasti enemmän kasvillisuutta ja jopa muutamia vuohia. Saarella on muutama pieni satama rakennuksikseneen, sekä Agios Nikolaos kirkko. Palea Kamenilla ei ole varsinaisia kraatereita, mutta tulipräisyys näkyy sen kuuluisissa kuumissa lähteissä, joissa kylpemisen sanotaan auttavan nivelvaivoihin, ihosairauksiin sekä vaikuttavan yleisesti nuorentavasti. Lähteen oranssinruskea vesi voi antaa hieman väriä uima-asuihin. Vesi on 30-40 asteista ja laskee lähteestä mereen.
Thirasia on toisiksi suurin saarista, jotka muodostavan Santorinin kalderan. Se on 5,7 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 2,7 km leveä.
Saarella on n. 250 asukasta, jotka elävät lähinnä maataloudesta Thirasian hedelmällisellä länsirinteellä kasvattaen viinirypäleitä, tomaatteja, kikherneitä (kahviherneitä) ja ohraa.
Thirasian pääkylä Monolas (Thirasia) sijatsee keskiosissa saarta kalderan huipulla, joka on matalimmillaan tällä kohdalla. Satamasta itärannalta johtaa kylään kiemurainen kavelytie ja 145 rappusta.
Näköala on todella mahtava ja palkitsee runsain mitoin kiipeämisen vaivan. Ylös pääsee toki myös aasin selässa.
Manolos muistuttaa tyypillistä santorinilaista kylää valkokalkittuine taloineen sinisine ikkunanpuitteineen ja kiemuraisine katuineen. Kylässä on muutama pieni ravintola, joista ensimmäinen tulee vastaan heti rappusten yläpäässä.
Satamassa on ravintoloita sekä muutama pieni kauppa ja kioski. Ranta koostuu enimmäkseen pienistä kivistä ja sorasta, ja soveltuu hyvin uimiseen. Uimisen jälkeen voi kuivatella itseää jollakin sataman monista laitureista.